Yö ostoskeskuksessa

Päätin julkaista tämän ilman vokaaleja, kun en jaksanut kirjoittaa sanoitusta. Eikä mitään kivaa pikku laulumelodiaakaan ollut — öh — tarjouksessa.

Jos olisin jaksanut kirjoittaa sanoituksen, se olisi kertonut ehkä Józefasta, joka öisin vahaa itäisen Saksan Prenzlaussa sijaitsevan ostoskeskuksen lattioita.

Józefa kulkee ympäri kulutustemppeliä vahauskoneineen ja haaveilee lasien takaa häntä katselevien mallinukkien päälle puetuista merkkivaatteista. Biisin keskivaiheilla Józefa käy uimassa ostoskeskuksen keskusaukean suihkulähteessä. Hän kelluu lähteessä ja katselee tähtiä lasikaton takana, tavoittamattomissa.

Vartijan taskulampun välähdys käytävän päässä havahduttaa Józefan ja hän kaahaa vahauskoneella pois paikalta. Hän pyöräilee kauhuissaan kotiin Güntherin luo varmana siitä, että hänet on huomattu, että potkut ovat tulossa.

Kappaleen lopussa aamu valkenee ostoskeskuksessa. Vaha kiiltää lattioissa. Ihmismassat alkavat valua sisään. Lapset rääkyvät. Äidit kiroilevat. Isät pakenevat oluelle.

Vaatekaupan ikkunassa seisova mallinukke näyttää siltä kuin haluaisi kertoa jotain ohikulkijoille. Se katselee suihkulähteen suuntaan ja hymyilee muikeasti. Mutta ei sano mitään.